Monikulttuurisuus ja lapsiraiskaukset ovat viime päivinä puhuttaneet monia. Vihreistä mm. hol­tit­to­man maa­han­muut­to­po­li­tii­kan takia eronnut vih­rei­den entinen kan­san­edus­taja ja tek­nii­kan tohtori, Eero Paloheimo, ihmettelee kir­joi­tuk­ses­saan moni­kult­tuuria ajavien naiiviutta ja sitä kuinka nämä nyt lapsi­rais­kaus­ten tultua ilmi vai­ke­ne­vat tai jaarit­te­levat asian vierestä ja yrittävät vierittää syyl­li­syyttä tapah­tu­neesta suomalaisen yhteis­kun­nan, eikä aja­maan­sa moni­kult­tuuri­suus­politiik­kaa tai seksuaali­rikokseen syyll­istyneitä kohtaan.

Vihreäthän eivät näytä olevan halukkaita puut­tu­maan juuri­syyhyn eli ajamaansa holtit­to­maan maahan­muut­to­politiik­kaan, vaan sen sijaan haluavat edelleen vain entisestään kiihdyttää humanitaarista maahanmuuttoa mm. pako­lais­kiin­tiöitä kasvattamalla, vaikka tämä tulee muu­ta­massa suku­pol­vessa johtamaan siihen, että Suomestakin tulee musli­mi­enem­mis­töi­nen kehitys­maa ja luul­tavasti myös saman­tyyp­pisine ongel­mi­neen ja krii­sei­neen kuin mitä tyypil­li­sissä musli­mi­enem­mistöi­sissä maissa tuppaa olemaan. Ja mitä voimak­kaampaa maahan­muutto on, sitä nopeam­min tämä kehitys tulee tapah­tumaan. Kuten talous­tieteen eme­ritus­profes­sori Vesa Kanniainen ja taloustieteen professori Matti Virén ovat todenneet, on holtiton maa­han­muut­topo­litiikka ja hyvin­vointi­yhteis­kunta yhdessä kestä­mätön yhdistelmä.

Vihreät haluaisivat näiden järkyttävien lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten takia puuttua vain oireisiin mm. nettipoliiseja lisäämällä. Lisäksi näitä tekoja keppihevosenaan käyttämällä he yrittävät estää ajamansa edes­vas­tuut­toman maahan­muut­to­politiikan arvostelua mm. vihapuhepoliiseja lisäämällä, vaikka aiemmat 25 erikois­koulu­tettua viha­puhe­poliisia­kaan eivät onnis­tuneet suurella työlläkään esimerkiksi vuonna 2017 tutkimastaan 233 rikosilmoituksesta viemään syyteharkintaan kuin 45 tapausta. Näistä 233 rikos­il­moi­tuk­ses­ta 118 tut­kit­tiin kan­san­ryh­mää vas­taan kii­hot­ta­mi­si­na, 10 us­kon­rau­han rik­ko­mi­si­na ja lo­put joko kun­nian­louk­kauk­si­na tai lait­to­mi­na uh­kauk­si­na. On myös syytä panna merkille se, että jopa tuomioon asti johtavista tapauksista monet ovat varsin mitättömiä, kuten esimerkiksi Jussi Halla-ahon, Sebastian Tynkkysen tai Teuvo Hakkaraisen saamista tuomioista ilmenee. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi maahan­muut­tajien viha­puheet, jotka on usein käyty vie­raalla kielellä, ovat saaneet rehottaa varsin vapaasti.

Myös keskustan Juha Sipilä vaikutti onnettomassa uudenvuodenpuheessaan olevan huolestunut lähinnä edes­vas­tuut­to­man maahanmuuttopolitiikkansa aiheuttamasta vihapuheesta ja suut­tu­muk­ses­ta, mitä ihmeteltiin ulkomailla asti. Myös Sipilän tapauksessa on arvioitu kyseessä olleen yritys vaientaa kritiikkiä hänen vastuuttomasta turvapaikkapolitiikastaan. Emeritusprofessori Markku Myllykangasta Juha Sipilän horinat eivät näytä paljoa vakuuttavan. Lisäksi hän ihmettelee sitä, että feministit tuntuvat vastustavan maahanmuutajataustaisten lapsiraiskaajien karkottamista.

Suomessa vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen teki itse videoidun ja kansainvälisiä muo­ti­vir­tauk­sia noudattavan lento­kone­seisos­kelun, jota vihreiden silloinen puheenjohtaja, Touko Aalto, ylisti twitterissä sanomalla mm. että: "Rohkea Aino Pennanen yritti estää ihmisen pak­ko­pa­lau­tuk­sen." Tässä ta­pauk­ses­sa ei tosin kyse ollut ainakaan tietoisesta lap­si­rais­kaa­jan karkottamisen estämisestä, vaan Aino toimi vain täydellisen tietämättömyyden tuomalla varmuudella siitä, että Suomen viranomaiset eivät voi olla oikeassa karkottaessaan henkilöä. Ei ole tietoa siitä, että millaisen henkilön karkotusta Aino onnistui lykkäämään, mutta Britanniassa tätä muistuttavassa tapauksessa onnistuttiin estämään 16-vuotiaan joukkoraiskaukseen osallistumisesta tuomitun somalin karkotus.

Myös pe­rus­suo­ma­lais­ten pu­heen­joh­taja, Jussi Halla-aho, on ottanut kantaa siihen kuinka Suomi tuntuu olevan rähmällään hu­ma­ni­taa­ris­ten maa­han­muut­ta­jien suh­teen ja nöy­ris­tel­ev­än jopa lap­si­rais­kaa­ja­il­mi­ön edessä. Hän korostaa sitä, että ongelma ei ole syntynyt itsestään, vaan on tulos sinisilmäisestä, omista kansalaisista piit­taa­mat­to­masta po­litiikasta. Halla-aho esittää myös monia konkreettisia keinoja maa­han­muut­to­po­li­tii­kan tiu­ken­ta­mi­seksi, vaikka lai­ta­va­sem­mis­to­lai­set oikeus­oppineet ovat yrittäneet uskotella, ettei Suomi muka voisi mitenkään kiristää tur­va­paik­ka­po­li­tiik­kaan­sa edes monien muiden EU-maiden noudattamien käytäntöjen tasolle.