Kauniina, kultaisina soivat suomenkielen sanat, runsaina ja rikkaina.
Kultaisena käkenä laulan äitini kielen taivaiseen asti.
Hopeisena kyyhkynä liverrän lauluni isieni maille, sen kauneudesta kertoen.
Ei ole vertaa kodin kielen. Sanoilla sen kertoa voin, mitä mielessäni liikkuukaan.
Sen sanojen rikkautta eivät vieraat ymmärrä ja on kieli käsittämätön.
Sen minun äitini kieli on ja sen rikkauden tahdon säilyttää, kotoisessa Suomessamme.
Äidinkieli soittaa kauneimman laulun tunturipuron tavoin, sulan hunajan tavoin huuliltani soljuu.
Älä sitä kieltä tallaa ja maahan polje, sillä se minun äitini kieli on. Se minulle rakas on, äitini kieli, sydämeni kieli.
Sen rikkaudella kertoa voin laakson kauneuden ja revontulten loisteen. Sanoilla sen kuvata voin kuuran huurruttaman puun loisteen, pilven reunan hopeisen hohteen.
Tämä kieli, suomenkieli, on minun kieleni, äitini kieli. Sen sanat ovat meitä seuranneet sukupolvesta toiseen. Pyydän sinulta, anna minun pitää äitini kieli isieni maassa.
[..]